Sateinen päivä Berliinissä. Nyt varmasti tuntuu paremmalta niistäkin, joita tämä leuhotus on jo alkanut vituttaa. Paitsi että eivät he varmaankaan näitä lue, tai sitten ovat masokisteja. Ja minkäs minä taas sille mahdan.
Kun sateessa tallaaminen ei innosta muttei huvita olla koko päivää sisälläkään, voi tehdä oman turistikierroksen huristelemalla julkisilla kulkuvälineillä ja töllätä maisemia. S-Bahnin linjat 41 ja 42 kiertävät ympyrälenkin keskusta- eli A-vyöhykkeen ympäri, aikaa kierrokseen menee noin tunti.
Residenssiä lähin rengasreitin asema on Gesundbrunnen, jonne pääsee kätevästi U-Bahnilla Osloer Strasselta. Opasteita seuraten on helppo löytää oikea raide, kunhan ensin päättää kumpaan suuntaan raidetta haluaa lähteä kiertämään.
Tai sitten voi tehdä niin kuin minä ja juosta kiireessä väärään junaan. Ja päätyä tänne.
Laskettelin ihan iloisesti useamman pysäkinvälin, ennen kuin tajusin olevani menossa täysin väärään suuntaan. Noh, vähän ihmettelinkin että aika jännä miten äkkiä muuttuu keskusta tällaiseksi omakotitalolähiöksi. Jäin pois Karowin asemalla ja onnistuin kaikkien fysiikan lakien vastaisesti sohimaan itseni VIELÄ KERRAN väärään junaan. Ja siinä sitä oltiinkin Schönerlindessä, keskellä peltoa ja tuulivoimaloita. Ei puuttunut kuin se lännenelokuvista tuttu hiekkatiellä pyörivä preeriapallo (mikä sen oikea nimi on???)
Ehkä tämä oli kohtalo, paikan nimi tarkoittanee vapaasti käännettynä kauniimpi lehmus. Nii tul haikiast Karjalan tyttärelle se oma lehmuste kaupunki mielee! Ja helvetin pitkältä tuntui se vartti, minkä seuraavaa junaa odotin. Tajusin myös ajaneeni vahingossa pummilla, koska viikkolippuni oikeutti ainoastaan AB-vyöhykkeille ja Lehmuksela oli juuri sopivasti C:n puolella. Onneksi ei tullut tarkastajaa.
Karowin asemalla oli hetki aikaa tutustua snacksiautomaatin tarjontaan. Saako olla sipsejä tai suklaata vai mielummin kortsuja tai raskaustesti?
Mitä täältä ei saa, sitä ei tarvitse. Ja eksyvä löytää aina perille, lopulta myös oikealle raiteelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti